2009

Uusi Vuosi, Uudet Kujeet.

Lupauksia top5
(joita ei ole pakko pitää, tietenkään)

-ostan asunnon, nyt loppui vuokranmaksu ja ylikalliit sähkölaskut!!
-ostan kissan/koiran, pakko olla 2 nelijalkaista talossa, eihän yksi riitä mihinkään!
-hankin elämän, onks pakko olla aina kotona jos ei taho..?
-hankin seksielämän, ilmankaan en voi elää!!! Grr...
-pidän enemmän yhteyttä ihmisiin, en jaksa enää olla yksin yksinäinen.

Lisäksi tietenkin olen enemmän lapseni kanssa, laihdutan, kasvatan kynnet, siivoan enemmän, en juo, en polta, en tee sitä, en tee tätä, jne.. Eli ne mitä luvataan aina, joka vuosi...

Jees, tältä pohjalta ja näillä eväin!

Oikein mukavaa ja ennen kaikkea parempaa vuotta 2009!!

Palaamme asiaan sitten ensi vuonna. C U
Luv ya!

Joulu III - Trilogian päätös

Se on kuulkaas vittu ovella. Eikun siis Joulu on ovella, ei vittu. Miettikääs kuinka kamalaa se olisi jos joku päivä oven takana olisi vittu. Mitähän sitä tekisi... *levotonta*

Siihen olisi nyt sitten tämä ja huominen päivä. Sitten se on.

Se tulee väkisin, vaikkei sitä ehtisi tekemäänkään. Ja me ollaan se kyllä tehty. Eilen tehtiin viimeiset silaukset ja tapeltiin illalla niin ei tarvi sitten jouluna tapella. Tai ei me tapeltu. Meillä oli erimielisyyksiä. Joulusta. Ihan sama. Viikon päästä se on ohi. Sitten odotetaan vuosi ja katotaan uudestaan.

Tänään mennään kauppaan. Ilman lapsia. Tai sen vanhimman voi ottaa mukaan, pienempiä ei mistään rahasta. Siellä menee iät ja ajat. Ei nuo nuoremmat jaksaisi. Ei ruokakaupassa. Lelukauppaan jos mentäisiin niin lapset vois jättää sinne ja hakea viikon päästä kotiin eikä ne edes huomaisi että vanhemmat on missään ollutkaan...

Arvatkaapa tuleeko sinne ruokakauppaan moni muukin tänään..

Ihan sama minkä aikaan sinne menee niin siellä saa jonottaa ja kuunnella huutavia lapsia. Kaikilla kun ei ole niin hyvä tuuri että olisi niin ihana mummu joka vahtisi lasta/lapsia sen kauppareisun ajan. Onneksi meillä on. Kiitos siitä sinulle, mummu.

Sovittiin että ostetaan vaan se pakollinen. Mikähän "lain" mukaan on se pakollinen... Kysyttiin kaikkien mielipidettä ja aika hyvään tulokseen päästiin. Ihan kamalan paljon tulee taas ruokaa mutta onhan meillä tietenkin tätä ryhmääkin... Niin ja monta päivää menee taas sillai ettei kukaan halua lähteä kaupassa käymään.. Täytyisköhän ostaa pizzavärkitkin valmiiksi tai jonkun muun mässäilyruuan. Ei kukaan jaksa vetää lanttulaatikkoa 3 päivää...

Monessakohan kaupassa pitää käydä että löytyy se sopiva kinkku? Niin no mullehan se on ihan sama kun en sitä tarvitse mutta silti. Kävin lauantaina paikallisessa osuuskaupassa ja totesin että kinkut on menny hyvin kaupaksi. 4 todella vastenmielistä möllyskää pötkötti pakastealtaan pohjalla. Onkohan niillä jossain takavarastossa ne laatumöhkäleet jemmassa josta ne nostetaan sitten tänään sinne altaaseen? Mitä jos ne ei ole tilannut niitä tarpeeksi? Mistä se sitten hankitaan? Pitääkö mennä johonkin teurastamolle? Mitä jos se menisikin niin että joutuisi ite tappamaan sen possun ja leikkaamaan kappaleiksi? Mitä jos ens vuonna joutuis ite kasvattamaan sen possun ihan pienestä pitäen ja sitten ite teurastamaan sen... Voi kamalaa.. En ehkä pystyisi. Tai ei sitä tiedä. Jos on tarpeex pääs vikaa niin kai sitä sitten vois. Tai ei. Kumminkin rapsuttelisin ja puhelisin sille possulle kaiket päivät ja illat ja tykästyisin siihen. Kyllä siinä tulisi tippa linssiin kun se kamala setä tulisi ja iskisi nasua kirveellä silmien väliin. En tiedä tehdäänkö se niin, kunhan dramatisoin.
Meillä kasvatettiin ite joululihat kun oltiin pieniä, kyllä se silloin menetteli kun ei sitä sillai tajunnu. Vai johtuiskohan se just siitä etten koske kinkkuun.. Sekin voi olla.

Sitten pitää muistaa tihrustaa kaikista niitä perkeleen eräpäiviä ettei tule sitten karvaita pettymyksiä kun kaikki on homeessa. Pitääköhän valita hinnan vai laadun mukaan.. Kai se on ihan sama, rahaa palaa niin perkeleesti. Tai sitten se vaan tuntuu siltä. En usko että oikeesti minkään hinta nousee joulun ajaksi. Vaikka mistä minä sen tietäisin.

Lahjat on ymmärtääkseni ostettu. Paikallisessa halppiskaupassa on kuulemma pakko poiketa. En muista enää miksi mutta ehkäpä sielläkin pääsee jonottamaan niiden huutavien muksujen joukkoon. Minulla ei ole lapsia mitään vastaan, ihmettelen niitä vanhempia jotka "kiusaavat" muksuansa siten että se otetaan vuoden pahimpaan ruuhka-aikaan mukaan kauppaan. Siltä ei oteta haalaria pois, se runnotaan todella epämiellyttävän näköiseen istuimeen ja sitten kuskataan ympäri kauppaa. Mitään ei saa koskea, kaikki on kiukkusia ja jos ostetaan karkkia/mehua/jtn muuta pitää kestää se kaksi tuntia sitä jonotusta ennenkuin saa mitään.

Mitä jos ens vuonna perustan muksuparkin joulunajaksi, sinne voisi sitten ihmiset jättää mukulansa siksi aikaa kun ovat ostoksilla? Tekisin jotain ruokaa järjettömän suuren kattilallisen ja valmiita voileipiä. Niin ja mehua, sitä pitää olla paljon. Sitten ne kakarat vois piirrellä ja leikkiä, niin ja huutaa. Vuokraan jonku ison hallin ja levitän joka paikan peitoksi ison pressun. Siellä olisi niin lämmintä että ne pennut voisi kirmailla siellä alusvaatteillaan, ei sitten haittaisi vaikka vähän lentelisi jotain kaverin päällekin. Ennenkuin vanhemmat hakevat ne pois ne pestäis semmosella puutarhaletkulla ja kuivattais. Niin tai sitten jos niille pukis semmoset haalarit päälle niin ne vois sitten pestä... Ei tarvittais tota letkua... Ja pipo päähän tai joku muu myssy johon ei tukehdu...

Miettikääpä kuinka mukavaa vanhemmilla olisi. Pääsisivät rauhassa ostoksille, mukulat olis saanu ruokaa napansa täyteen ja menisivät illalla sen valtavan riehumisen jälkeen nukkumaan ajoissa ilman vastaväitteitä...

Joo. Jos tekis töitä välillä.

Ei muuta kuin oikein Hyvää ja Rauhallista Joulua Kaikille ja Parempaa Tuuria Ens Vuodelle!!

Palaamme asiaan pölyn laskeuduttua.

Whippetin eroahdistus

Tiedättekö mitä se on?
Jos ette niin tulkaa meille katsomaan!

Voi taivas että tuon piskin kanssa menee hermot!

Se seuraa kaikkialle kokoajan yötä päivää. Se seisoo vieressä vessassa kun olet kusella-ups..siis kun olet pissalla, se seisoo vieressä kun teet ruokaa, se seuraa kun nouset sohvalta, käyt keittiössä juomassa ja se seuraa kun palaat sohvalle. Se katsoo kokoajan sen näköisenä että "kumminkin lähdet ja jätät mut yksin".

Ja vaikka olenkin tuota helvetin rakkia nyt vetänyt perässäni joka paikkaan niin silti se kuvittelee joka kerta kun vaihdan vaatteita tai laitan takin päälle että nyt se lähtee, jättää yksin eikä varmasti tule ikinä takaisin.

Sen se on tajunnut että jos menen takapihalle niin sinne ei tarvitse seurata, siellä on aita, ei se ämmä sieltä karkaa. Niin tai sen jälkeen kun laps sammuu niin sitten tuo muija ei ainakaan lähde mihinkään paitsi jos joku kolmas henkilö on kuvioissa mukana. Sitten voi taas alkaa vahtaamisen ja seuraamisen. "Nyt se ämmä hylkää sekä koiran että lapsen.." Niin ja jos hilluu alasti kotona niin sittenkin se tajuaa ettei tuo nyt ainakaan noin mihinkään lähde. Eli ei se tyhmä ole. Se on hullu. Tai niin no, ei siihen vallan kauheasti viisautta tarvita että tajuaa etten poistu alasti kotoani...

Se on mukana töissä joka ikinen päivä. Jos lähdet kauppaan, se on puettava (näin talvella) koska se pitää ottaa mukaan. Jos menet kylään/bailaamaan/mihin tahansa mihin sitä ei voi ottaa mukaan niin sille pitää hankkia hoitopaikka. Ja muistaa kertoa että sitä ei sitten kannata jättää yksin jos haluaa ulko-ovensa pysyvän sellaisena kuin se ennen hoitojaksoa on ollut. Ja arvatkaapa paljonko on halukkaita tuohon hoitohommaan? Niin vitusti.

Voihan sen toki kotiin jättää. Yksin. Ja hyvähän se tuollaiseen vuokra-asuntoon on jättää joka sijaitsee rivitalossa. Jokainen vuokranantaja nauttisi suunnattomasti tuon koiran designista jonka se tekee ulko-oveen raapimalla ja pureskelemalla. Niin ja jokainen naapuri haluaa kuunnella sitä ulvontaa ja kiljuntaa. Ei tule häätöä, ei toki. Miksi tulisi?

Tiesin tuon piskin eroahdistuksesta kun sen hankin, en vaan tiennyt että se on tuollaista.
Aiemmalla wipukallanikin oli eroahdistus. Se söi parista ikkunasta listat ja kerran karkasi olohuoneen ikkunasta naapuriin naisiin, mutta se lopetti kun sille hommattiin kaveriksi kissa. Sitten se vaan makasi se kissa munien päällä sohvalla päivät pitkät. Tuolla oli aiemmin kaverina se pikku perkele pinseri, mutta ei se mitään auttanut. En silti ihmettele sitäkään. Miten kukaan voisi muka rauhoittua jos seurana on adhd...

Olen kuullut juttuja jonka mukaan wipukat nauttivat suunnattomasti rotuseurasta mutta mitä jos nyt hankin toisen ja se on samanlainen niin vittu. Niin ja perkele.

Ai muuten onhan siinä eräs toinenkin piirre mikä jaksaa rassata. Wipukat on jalostettu lähinnä tuota juoksuhommaa ajatellen. Kaikki jotka ovat nähneet whippetin ovat varmasti kanssani samaa mieltä ettei tuo vahtikoiran homma ehkä ole sen juttu. No, niinhän sitä kuvitellaan juu. Tuo on siinäkin mielessä päästään vialla. Se vahtii lasta. Jos lasta "ajaa takaa" tuo koira sekoaa, jos joku "vieras" mies ottaa lapsen syliin se murisee, kun tulee vieraita se vahtaa niitä ihan oudon näköisenä. Jos jonkun koira joskus kattelis mua sen näköisenä niin pyytäisin poistamaan sen samasta huoneesta jossa minä olen.

Mitä mä teen!?!?!

Joulu II

Jatkoa seuraa, sano isäntä ku emännän päältä tupakille lähti.

Mistähän tätä ajatusmaailmaansa lähtisi purkamaan...

Onko oikeasti totta että jouluna tapellaan perheissä kaikkein eniten? En usko.

Ja miksi muka jouluna isä ottaisi kännin ja ajaisi muijan muksujen kanssa hankeen kirveen avustuksella. Miksi juuri isä ottaa kännin ja miksi hankeen ja miksi kirveen kanssa? Ja mihin hankeen? Ja esim kerrostalossa, miksi niillä olisi kirves?
Tasa-arvon nimissä sehän voisi yhtä hyvin olla äiree kun ottaisi kännin, ajaisi ne muut pihalle pimeyteen ja vaikka leipäveitten kanssa. Vai eikö näistä tapauksista vaan puhuta kun eihän äidit nyt herranje sellaista tee. En usko.

Ja miksi jouluna pitäisi ostaa viikon ruuat yhden päivän takia? Eikös se ole ihan hullua touhua? Mitä jos perheeseen kuuluu isä, äiti ja alle vuoden ikäinen pentu. Kuka ne viikon ruuat syö? Se pentu vai? En usko.

Miksi pitää hakea kuusi? Miksei vaikka koivua? Miksi pitää hakea kuusi joka ei kumminkaan kotona näytä siltä miltä sen piti? Miksi pitää aina hakea se kuusi naapurin mettästä ja jättää niin pitkä kanto että sen näkee sokeakin ottallansa? Miksi pitää hakea kuusi, jonka neulasten siivoamiseen menee ikä ja terveys? Onko se sitten oikeesti niin kaunista katseltavaa? En usko.

Entäs tämä traditio että jouluna saa/pitää yölläkin syödä? Kuka siihen pystyy? Minä en ainakaan, vaikka ulkoisesti näytänkin siltä että elän syödäkseni. Kuolisiko siihen jos menisi ajoissa nukkumaan ilman viinaa ja/tai ähkyä? En usko.

Ja nyt kun nuo "uskonasiat" tuli käsiteltyä, voin siirtyä varsinaiseen aiheeseen.

Stressi.

Tuo helvetin rasittavalta kalskahtava sana. Stressi. Stressata. Stressiloma. Miksei tuo viimeinenkään kuulosta yhtään lomahtavalta. Päinvastoon. Pidetään lomaa että saadaan stressata. Oho, eksyin aiheesta.

Päätin etten stressaa. Silti stressaan. Moni muukin stressaa. Meinasin kuolla nauruun kun yksi tuttava puheli postissa isoon ääneen että en minä ainakaan joulua stressaa. Teen laatikot, paistan kinkun ja piparit ja teen monta miljoonaa muutakin hommaa sitten tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Niinku hä? Miksi? Eikös siitä sitten kumminkin tule stressi kun joutuu valvomaan koko yön.. Mulle aikankin tulis. Mutta mä olen mä. Ehkä ikäihmiset kestää valvomisen paremmin.

Eräs tuttava tuli siihen samaiseen postiin ja totesi että onpas jonoa, en stressaa, tulen huomenna ja maksan postimerkeistä enemmän. Olipa helpon näköistä. Minkähän takia minä siellä sitten jonotin niiden mummojen kanssa viimeisenä mahdollisena halvanmerkinpäivänä... Ehkä siksi että halusin säästää ja niiden mummojen jutut oli ihan tajuttoman hauskoja. Niin paitsi sen yhden joka luetteli kaikki ne ihmiset joille on aina lähetetty kortti ja heti perään se luetteli kaikki ne jotka on kuollu tämän vuoden aikana niin ei sitten tarvi lähettää korttia. Voi huh huh! Eikö olisi voinut vaan todeta että säästänpä ihan vitusti kun tuttuja kuoli niin paljon tänä vuonna.

Kinkku.

Sen syömistä en tajua. Tai tajuan, mutta en sitä että minkä helvetin takia se muka kruunaa joulupöydän? Ja miksi pitää ostaa aina liian iso kinkku? Ja eikös kinkkua nyt kumminkin syödä ympäri vuoden? Siis myönnän olevani maalta ja tietämätön kinkkujen valtavan ihmeellisestä valikoimasta mutta kuitenkin ihmettelen. Siksi elän. Katselin kinkkuja eilen halpahallin pakastealtaassa, ei tullut nälkä, päinvastoin. Hyi. Yäk.

Ja onko se oikeesti niin kivaa valvoo yönsä ja vahtia että se kinkku tulee kypsäksi? Miksi joillakin on semmonen kinkku joka vaan napataan jääkaapista ja pistellään poskeen.

Eipä silti, samapa tuo minulle on, en minä kinkkua syö. No ehkä joskus salaa, mutta mitään en myönnä vaikka kädestä löytyis...

Jouluruuista ymmärrän lanttulaatikon, lihapullat, lohet ja sillit, salaatit, limput ja juustot. Muut on turhaa. Siis minulle. Makuasioita.

Kuusenkoristeet.

Voi ristus mutta on sitten toiseen malliin valikoimaan tällä saralla!!

Kuka laittaa kuuseen perhosia tai "tyttäreni" sanoja lainatakseni päänkokoisia palloja?!?
Kuka tarvitsee miljoonaa eri väristä köynnöstä kuuseen? Tai niin monen väristä palloa? Tai niitä olkijuttuja? Tai jotain mikä on tehty lasista? Niin tai eläviä kynttilöitä?

Perhoset on kauniita, mutta ne kuuluu kesään! Päänkokoiset pallot voi hävittää, niille en keksi käyttötarkoitusta, paitsi keilaamiseen mutta siihenkin on olemassa omansa. Köynnöksiä ei tarvita kuin kullan ja hopean värisiä, muut on turhia. Ja ne pallot, tarviiko edes sanoa... Ne olkijutut saa polttaa vaikka niiden elävien kynttilöiden avustuksella. Hengenvaarallinen yhdistelmä. Ne olkijutut hajoo pienestäkin kosketuksesta ja kuka hullu laittaa oikeat kynttilät puuhun... Hei haloo!! Lasitavarasta en mainitse mitään, kuvitelkaa itse.

Palaan työhön. Täällä ei paljon joulua mietitä.

Joulu

Voi ristus mitä hössötystä.
Ja voi ristus että jaksan olla mukana juonessa. Aina. Joka vitun vuosi.

Kaverin kanssa puhuttiin joku päivä ettei ne lahjat vaan se tunnelma ja ruoka. Haaveiltiin joulusta kun ei tarvitsisi ostaa yhtäkään lahjaa, eikä tarvitsisi itse laittaa tikkua ristiin ruokansa eteen. Niin, sellaista se oli lapsena. Kiitos äiti. Ilman sinua olisi sekin jäänyt kokematta, tuo joulun helppous. Ja moni muu juttu.

Mietin kokoajan riittääkö rahat varmasti kaikkien lahjoihin ja mitä ostaisin ja mistä ja koska ja kuinka paljon. Kertaakaan en ole miettinyt onko rahaa ostaa ruokaa.. Hullu olen, ai niin, te tiesitte sen jo.

Lahjat, kuusi, koristelut, ruuat, kortit, ketä kutsutaan ja mihin, lapsille tekemistä, ai juu, pikku-perkelekin tulee jouluksi... Hmm.. Mistähän vielä voisi stressata.. Jotain unohtuu ihan varmasti ja sehän on tunnetusti maailmanloppu. Mitä tulee joulusta esim. ilman mantelia puurossa. Niinpä. Ei mitään. Yhdestä vitun mantelista kiinni koko paska. Asiasta jonka takia puuron syönnistä tulee ihan yhtä helvettiä. Mä en ainakaan osta mantelia puuroon. That's it.

Kummitytön lahja taitaa olla ainut joka on nyt sitten postista kiinni notta kerkeekö perille jouluksi... Niin ja ainut joka on hankittu. Ai niin, onhan mulla jo isoille lapsille lahjat, pienemmät on vielä ilman..

Voi voi.. Koskahan tähän nyt oikein syventyisi...

Ai juu ja kortit joita piti lähettää vaan muutama (27 kpl tällä hetkellä) tarvis postittaa viimeistään maanantaina..

Oikeasti ne ruuatkin pitäisi miettiä että mitä syödään ja tilataanko jotain jostain.. Ite en laatikkoja tee, se on varma. Koskahan saisi porukan saman pöydän ympärille kertomaan näkemyksiään mitä pöydästä pitäisi löytyä..

Juhlapyhinä olisi kiva olla mies. Ne vaan makaa sohvalla ja huutaa kakaroille samalla kun kattelevat telkkaria. Ne ostaa lahjat aatonaatonaattona, tilaa kinkun jos ja kun muistaa, hokee ettei joulu nyt niin ihmeellinen juhla ole ettei silloin muuta tarvita kuin kinkkua ja kuusi ja silti sekoavat jos ei olekaan sinappisilliä pöydässä. Siihen kaatui sekin joulu kun muija ei muistanut ostaa sinappisilliä kun se kuuluu joulupöytään niinku naapurin isäntä meirän emännän selkään. Voi ristus. (itsensä toistaminen on mun juttu tänä vuonna)



Joulu on rauhoittumisen aikaa.

Kenelle muka???


Tätä juttua on pakko jatkaa joku muu päivä, halusitte tai ette...

Katkeruus...

Se on kamalaa. Myönnän itsekin olevani katkera monestakin asiasta.

Silti se kuuluu ihmisen elämään. Ihan niinkuin uhkarohkeus, tyhmyys, yksinkertaisuus ja muut ei niin kivat asiat.

Lapsuus on monelle katkeraa aikaa. Kun muut saa mutta minä en. Ja isompana sama syy aiheuttaa paljon mielipahaa.. Kun muut saa mutta minä en.

Mutta kyllähän kaikki silti saa. Ei välttämättä juuri sitä samanlaista kuin muut mutta kuitenkin ja mielikuvituksella pääsee pitkälle. Hmm.. Tämä pätee kyllä kumpaiseenkin ikäryhmään, sekä lapsiin että isompiin... Heh!

Jos jollakin menee hyvin ja hän saa kiitosta ja kunnioitusta niin aina löytyy joku joka on katkera toisen onnesta.

Jos saat esimerkiksi työstäsi palkinnon niin aivan varmasti joku ajattelee että mitähän tuokin on muka tuon palkinnon eteen tehnyt.

Tai jos saat koulussa kokeesta hyvän numeron niin aivan taatusti joku on katkera ettet jäänyt lunttaamisesta kiinni. Koska ethän mitenkään itse voinut osata ilman lunttilappua.

Jos joku on onnellinen ja autuas niin pakkohan siitäkin on katkeroitua.

Ei. En minä kadehdi toisten onnea. Olen vähän onnellinen heidän puolestaan.

Haluan itsekin olla onnellinen. Olen ehkä matkalla siihen olotilaan. Ainakin toivon niin. Ja ehkä uskonkin.

En minä oikeastaan muuta haluakaan, en muuta kuin että saisin olla onnellinen ja rakastunut. Niin ja katkeruudesta vapaa.

Eikös sellaista "viinaakin" myydä kuin katkero... Kyllä. No mikäli olen katkeroa maistanut niin kyllä se katkeruudelta maistuu. Ehdottomasti. Siis jos sellaista on olemassa niin kyllä se katkeralta maistuu. Nyt saa nauraa ääneen.

Mietitäänpä...
Oletko katkera jos kerrot toiselle asian jonka tiedät loukkaavan sitä toista... Vai haluatko hänelle hyvää..

Katkeruus voisi kadota maailmasta. Sitä ei kukaan jäisi kaipaamaan. Eihän..?

Elämää, elämää, elämää...

Olen kiivas luonne.
Hermostun ja teen nopeita päätöksiä.
Miksi?
-Koska haluan kaiken ja tiedän etten kaikkea saa, enkä oikeasti edes halua. Haluaisin hallita maailmaa, ilman sitä sen tuomaa vastuuta.
Minuun on helppo vaikuttaa.
Päätöksiini.
Tekemisiini.
Kaikkeen.
Miksi?
-Koska haluan miellyttää ihmisiä, loputtomiin, vaikka se maksaisi minulle elämän. Haluan huomata toisen kiitollisuuden ja ihastuksen.
Olen äkkipikainen, teen päätöksiä joita kadun. Olen yksinäinen, kaipaan lämpöä. Olen rakastava ihminen, kaipaan seuraa. Olen vaikka mitä ja ennen kaikkea aivan täysin ulalla mikä on seuraava siirtoni.
-Teenkö rakkaudesta mitä vain...