Katkeruus...

Se on kamalaa. Myönnän itsekin olevani katkera monestakin asiasta.

Silti se kuuluu ihmisen elämään. Ihan niinkuin uhkarohkeus, tyhmyys, yksinkertaisuus ja muut ei niin kivat asiat.

Lapsuus on monelle katkeraa aikaa. Kun muut saa mutta minä en. Ja isompana sama syy aiheuttaa paljon mielipahaa.. Kun muut saa mutta minä en.

Mutta kyllähän kaikki silti saa. Ei välttämättä juuri sitä samanlaista kuin muut mutta kuitenkin ja mielikuvituksella pääsee pitkälle. Hmm.. Tämä pätee kyllä kumpaiseenkin ikäryhmään, sekä lapsiin että isompiin... Heh!

Jos jollakin menee hyvin ja hän saa kiitosta ja kunnioitusta niin aina löytyy joku joka on katkera toisen onnesta.

Jos saat esimerkiksi työstäsi palkinnon niin aivan varmasti joku ajattelee että mitähän tuokin on muka tuon palkinnon eteen tehnyt.

Tai jos saat koulussa kokeesta hyvän numeron niin aivan taatusti joku on katkera ettet jäänyt lunttaamisesta kiinni. Koska ethän mitenkään itse voinut osata ilman lunttilappua.

Jos joku on onnellinen ja autuas niin pakkohan siitäkin on katkeroitua.

Ei. En minä kadehdi toisten onnea. Olen vähän onnellinen heidän puolestaan.

Haluan itsekin olla onnellinen. Olen ehkä matkalla siihen olotilaan. Ainakin toivon niin. Ja ehkä uskonkin.

En minä oikeastaan muuta haluakaan, en muuta kuin että saisin olla onnellinen ja rakastunut. Niin ja katkeruudesta vapaa.

Eikös sellaista "viinaakin" myydä kuin katkero... Kyllä. No mikäli olen katkeroa maistanut niin kyllä se katkeruudelta maistuu. Ehdottomasti. Siis jos sellaista on olemassa niin kyllä se katkeralta maistuu. Nyt saa nauraa ääneen.

Mietitäänpä...
Oletko katkera jos kerrot toiselle asian jonka tiedät loukkaavan sitä toista... Vai haluatko hänelle hyvää..

Katkeruus voisi kadota maailmasta. Sitä ei kukaan jäisi kaipaamaan. Eihän..?