Voi ristus mitä hössötystä.
Ja voi ristus että jaksan olla mukana juonessa. Aina. Joka vitun vuosi.
Kaverin kanssa puhuttiin joku päivä ettei ne lahjat vaan se tunnelma ja ruoka. Haaveiltiin joulusta kun ei tarvitsisi ostaa yhtäkään lahjaa, eikä tarvitsisi itse laittaa tikkua ristiin ruokansa eteen. Niin, sellaista se oli lapsena. Kiitos äiti. Ilman sinua olisi sekin jäänyt kokematta, tuo joulun helppous. Ja moni muu juttu.
Mietin kokoajan riittääkö rahat varmasti kaikkien lahjoihin ja mitä ostaisin ja mistä ja koska ja kuinka paljon. Kertaakaan en ole miettinyt onko rahaa ostaa ruokaa.. Hullu olen, ai niin, te tiesitte sen jo.
Lahjat, kuusi, koristelut, ruuat, kortit, ketä kutsutaan ja mihin, lapsille tekemistä, ai juu, pikku-perkelekin tulee jouluksi... Hmm.. Mistähän vielä voisi stressata.. Jotain unohtuu ihan varmasti ja sehän on tunnetusti maailmanloppu. Mitä tulee joulusta esim. ilman mantelia puurossa. Niinpä. Ei mitään. Yhdestä vitun mantelista kiinni koko paska. Asiasta jonka takia puuron syönnistä tulee ihan yhtä helvettiä. Mä en ainakaan osta mantelia puuroon. That's it.
Kummitytön lahja taitaa olla ainut joka on nyt sitten postista kiinni notta kerkeekö perille jouluksi... Niin ja ainut joka on hankittu. Ai niin, onhan mulla jo isoille lapsille lahjat, pienemmät on vielä ilman..
Voi voi.. Koskahan tähän nyt oikein syventyisi...
Ai juu ja kortit joita piti lähettää vaan muutama (27 kpl tällä hetkellä) tarvis postittaa viimeistään maanantaina..
Oikeasti ne ruuatkin pitäisi miettiä että mitä syödään ja tilataanko jotain jostain.. Ite en laatikkoja tee, se on varma. Koskahan saisi porukan saman pöydän ympärille kertomaan näkemyksiään mitä pöydästä pitäisi löytyä..
Juhlapyhinä olisi kiva olla mies. Ne vaan makaa sohvalla ja huutaa kakaroille samalla kun kattelevat telkkaria. Ne ostaa lahjat aatonaatonaattona, tilaa kinkun jos ja kun muistaa, hokee ettei joulu nyt niin ihmeellinen juhla ole ettei silloin muuta tarvita kuin kinkkua ja kuusi ja silti sekoavat jos ei olekaan sinappisilliä pöydässä. Siihen kaatui sekin joulu kun muija ei muistanut ostaa sinappisilliä kun se kuuluu joulupöytään niinku naapurin isäntä meirän emännän selkään. Voi ristus. (itsensä toistaminen on mun juttu tänä vuonna)
Joulu on rauhoittumisen aikaa.
Kenelle muka???
Tätä juttua on pakko jatkaa joku muu päivä, halusitte tai ette...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti