2009

Uusi Vuosi, Uudet Kujeet.

Lupauksia top5
(joita ei ole pakko pitää, tietenkään)

-ostan asunnon, nyt loppui vuokranmaksu ja ylikalliit sähkölaskut!!
-ostan kissan/koiran, pakko olla 2 nelijalkaista talossa, eihän yksi riitä mihinkään!
-hankin elämän, onks pakko olla aina kotona jos ei taho..?
-hankin seksielämän, ilmankaan en voi elää!!! Grr...
-pidän enemmän yhteyttä ihmisiin, en jaksa enää olla yksin yksinäinen.

Lisäksi tietenkin olen enemmän lapseni kanssa, laihdutan, kasvatan kynnet, siivoan enemmän, en juo, en polta, en tee sitä, en tee tätä, jne.. Eli ne mitä luvataan aina, joka vuosi...

Jees, tältä pohjalta ja näillä eväin!

Oikein mukavaa ja ennen kaikkea parempaa vuotta 2009!!

Palaamme asiaan sitten ensi vuonna. C U
Luv ya!

Joulu III - Trilogian päätös

Se on kuulkaas vittu ovella. Eikun siis Joulu on ovella, ei vittu. Miettikääs kuinka kamalaa se olisi jos joku päivä oven takana olisi vittu. Mitähän sitä tekisi... *levotonta*

Siihen olisi nyt sitten tämä ja huominen päivä. Sitten se on.

Se tulee väkisin, vaikkei sitä ehtisi tekemäänkään. Ja me ollaan se kyllä tehty. Eilen tehtiin viimeiset silaukset ja tapeltiin illalla niin ei tarvi sitten jouluna tapella. Tai ei me tapeltu. Meillä oli erimielisyyksiä. Joulusta. Ihan sama. Viikon päästä se on ohi. Sitten odotetaan vuosi ja katotaan uudestaan.

Tänään mennään kauppaan. Ilman lapsia. Tai sen vanhimman voi ottaa mukaan, pienempiä ei mistään rahasta. Siellä menee iät ja ajat. Ei nuo nuoremmat jaksaisi. Ei ruokakaupassa. Lelukauppaan jos mentäisiin niin lapset vois jättää sinne ja hakea viikon päästä kotiin eikä ne edes huomaisi että vanhemmat on missään ollutkaan...

Arvatkaapa tuleeko sinne ruokakauppaan moni muukin tänään..

Ihan sama minkä aikaan sinne menee niin siellä saa jonottaa ja kuunnella huutavia lapsia. Kaikilla kun ei ole niin hyvä tuuri että olisi niin ihana mummu joka vahtisi lasta/lapsia sen kauppareisun ajan. Onneksi meillä on. Kiitos siitä sinulle, mummu.

Sovittiin että ostetaan vaan se pakollinen. Mikähän "lain" mukaan on se pakollinen... Kysyttiin kaikkien mielipidettä ja aika hyvään tulokseen päästiin. Ihan kamalan paljon tulee taas ruokaa mutta onhan meillä tietenkin tätä ryhmääkin... Niin ja monta päivää menee taas sillai ettei kukaan halua lähteä kaupassa käymään.. Täytyisköhän ostaa pizzavärkitkin valmiiksi tai jonkun muun mässäilyruuan. Ei kukaan jaksa vetää lanttulaatikkoa 3 päivää...

Monessakohan kaupassa pitää käydä että löytyy se sopiva kinkku? Niin no mullehan se on ihan sama kun en sitä tarvitse mutta silti. Kävin lauantaina paikallisessa osuuskaupassa ja totesin että kinkut on menny hyvin kaupaksi. 4 todella vastenmielistä möllyskää pötkötti pakastealtaan pohjalla. Onkohan niillä jossain takavarastossa ne laatumöhkäleet jemmassa josta ne nostetaan sitten tänään sinne altaaseen? Mitä jos ne ei ole tilannut niitä tarpeeksi? Mistä se sitten hankitaan? Pitääkö mennä johonkin teurastamolle? Mitä jos se menisikin niin että joutuisi ite tappamaan sen possun ja leikkaamaan kappaleiksi? Mitä jos ens vuonna joutuis ite kasvattamaan sen possun ihan pienestä pitäen ja sitten ite teurastamaan sen... Voi kamalaa.. En ehkä pystyisi. Tai ei sitä tiedä. Jos on tarpeex pääs vikaa niin kai sitä sitten vois. Tai ei. Kumminkin rapsuttelisin ja puhelisin sille possulle kaiket päivät ja illat ja tykästyisin siihen. Kyllä siinä tulisi tippa linssiin kun se kamala setä tulisi ja iskisi nasua kirveellä silmien väliin. En tiedä tehdäänkö se niin, kunhan dramatisoin.
Meillä kasvatettiin ite joululihat kun oltiin pieniä, kyllä se silloin menetteli kun ei sitä sillai tajunnu. Vai johtuiskohan se just siitä etten koske kinkkuun.. Sekin voi olla.

Sitten pitää muistaa tihrustaa kaikista niitä perkeleen eräpäiviä ettei tule sitten karvaita pettymyksiä kun kaikki on homeessa. Pitääköhän valita hinnan vai laadun mukaan.. Kai se on ihan sama, rahaa palaa niin perkeleesti. Tai sitten se vaan tuntuu siltä. En usko että oikeesti minkään hinta nousee joulun ajaksi. Vaikka mistä minä sen tietäisin.

Lahjat on ymmärtääkseni ostettu. Paikallisessa halppiskaupassa on kuulemma pakko poiketa. En muista enää miksi mutta ehkäpä sielläkin pääsee jonottamaan niiden huutavien muksujen joukkoon. Minulla ei ole lapsia mitään vastaan, ihmettelen niitä vanhempia jotka "kiusaavat" muksuansa siten että se otetaan vuoden pahimpaan ruuhka-aikaan mukaan kauppaan. Siltä ei oteta haalaria pois, se runnotaan todella epämiellyttävän näköiseen istuimeen ja sitten kuskataan ympäri kauppaa. Mitään ei saa koskea, kaikki on kiukkusia ja jos ostetaan karkkia/mehua/jtn muuta pitää kestää se kaksi tuntia sitä jonotusta ennenkuin saa mitään.

Mitä jos ens vuonna perustan muksuparkin joulunajaksi, sinne voisi sitten ihmiset jättää mukulansa siksi aikaa kun ovat ostoksilla? Tekisin jotain ruokaa järjettömän suuren kattilallisen ja valmiita voileipiä. Niin ja mehua, sitä pitää olla paljon. Sitten ne kakarat vois piirrellä ja leikkiä, niin ja huutaa. Vuokraan jonku ison hallin ja levitän joka paikan peitoksi ison pressun. Siellä olisi niin lämmintä että ne pennut voisi kirmailla siellä alusvaatteillaan, ei sitten haittaisi vaikka vähän lentelisi jotain kaverin päällekin. Ennenkuin vanhemmat hakevat ne pois ne pestäis semmosella puutarhaletkulla ja kuivattais. Niin tai sitten jos niille pukis semmoset haalarit päälle niin ne vois sitten pestä... Ei tarvittais tota letkua... Ja pipo päähän tai joku muu myssy johon ei tukehdu...

Miettikääpä kuinka mukavaa vanhemmilla olisi. Pääsisivät rauhassa ostoksille, mukulat olis saanu ruokaa napansa täyteen ja menisivät illalla sen valtavan riehumisen jälkeen nukkumaan ajoissa ilman vastaväitteitä...

Joo. Jos tekis töitä välillä.

Ei muuta kuin oikein Hyvää ja Rauhallista Joulua Kaikille ja Parempaa Tuuria Ens Vuodelle!!

Palaamme asiaan pölyn laskeuduttua.

Whippetin eroahdistus

Tiedättekö mitä se on?
Jos ette niin tulkaa meille katsomaan!

Voi taivas että tuon piskin kanssa menee hermot!

Se seuraa kaikkialle kokoajan yötä päivää. Se seisoo vieressä vessassa kun olet kusella-ups..siis kun olet pissalla, se seisoo vieressä kun teet ruokaa, se seuraa kun nouset sohvalta, käyt keittiössä juomassa ja se seuraa kun palaat sohvalle. Se katsoo kokoajan sen näköisenä että "kumminkin lähdet ja jätät mut yksin".

Ja vaikka olenkin tuota helvetin rakkia nyt vetänyt perässäni joka paikkaan niin silti se kuvittelee joka kerta kun vaihdan vaatteita tai laitan takin päälle että nyt se lähtee, jättää yksin eikä varmasti tule ikinä takaisin.

Sen se on tajunnut että jos menen takapihalle niin sinne ei tarvitse seurata, siellä on aita, ei se ämmä sieltä karkaa. Niin tai sen jälkeen kun laps sammuu niin sitten tuo muija ei ainakaan lähde mihinkään paitsi jos joku kolmas henkilö on kuvioissa mukana. Sitten voi taas alkaa vahtaamisen ja seuraamisen. "Nyt se ämmä hylkää sekä koiran että lapsen.." Niin ja jos hilluu alasti kotona niin sittenkin se tajuaa ettei tuo nyt ainakaan noin mihinkään lähde. Eli ei se tyhmä ole. Se on hullu. Tai niin no, ei siihen vallan kauheasti viisautta tarvita että tajuaa etten poistu alasti kotoani...

Se on mukana töissä joka ikinen päivä. Jos lähdet kauppaan, se on puettava (näin talvella) koska se pitää ottaa mukaan. Jos menet kylään/bailaamaan/mihin tahansa mihin sitä ei voi ottaa mukaan niin sille pitää hankkia hoitopaikka. Ja muistaa kertoa että sitä ei sitten kannata jättää yksin jos haluaa ulko-ovensa pysyvän sellaisena kuin se ennen hoitojaksoa on ollut. Ja arvatkaapa paljonko on halukkaita tuohon hoitohommaan? Niin vitusti.

Voihan sen toki kotiin jättää. Yksin. Ja hyvähän se tuollaiseen vuokra-asuntoon on jättää joka sijaitsee rivitalossa. Jokainen vuokranantaja nauttisi suunnattomasti tuon koiran designista jonka se tekee ulko-oveen raapimalla ja pureskelemalla. Niin ja jokainen naapuri haluaa kuunnella sitä ulvontaa ja kiljuntaa. Ei tule häätöä, ei toki. Miksi tulisi?

Tiesin tuon piskin eroahdistuksesta kun sen hankin, en vaan tiennyt että se on tuollaista.
Aiemmalla wipukallanikin oli eroahdistus. Se söi parista ikkunasta listat ja kerran karkasi olohuoneen ikkunasta naapuriin naisiin, mutta se lopetti kun sille hommattiin kaveriksi kissa. Sitten se vaan makasi se kissa munien päällä sohvalla päivät pitkät. Tuolla oli aiemmin kaverina se pikku perkele pinseri, mutta ei se mitään auttanut. En silti ihmettele sitäkään. Miten kukaan voisi muka rauhoittua jos seurana on adhd...

Olen kuullut juttuja jonka mukaan wipukat nauttivat suunnattomasti rotuseurasta mutta mitä jos nyt hankin toisen ja se on samanlainen niin vittu. Niin ja perkele.

Ai muuten onhan siinä eräs toinenkin piirre mikä jaksaa rassata. Wipukat on jalostettu lähinnä tuota juoksuhommaa ajatellen. Kaikki jotka ovat nähneet whippetin ovat varmasti kanssani samaa mieltä ettei tuo vahtikoiran homma ehkä ole sen juttu. No, niinhän sitä kuvitellaan juu. Tuo on siinäkin mielessä päästään vialla. Se vahtii lasta. Jos lasta "ajaa takaa" tuo koira sekoaa, jos joku "vieras" mies ottaa lapsen syliin se murisee, kun tulee vieraita se vahtaa niitä ihan oudon näköisenä. Jos jonkun koira joskus kattelis mua sen näköisenä niin pyytäisin poistamaan sen samasta huoneesta jossa minä olen.

Mitä mä teen!?!?!

Joulu II

Jatkoa seuraa, sano isäntä ku emännän päältä tupakille lähti.

Mistähän tätä ajatusmaailmaansa lähtisi purkamaan...

Onko oikeasti totta että jouluna tapellaan perheissä kaikkein eniten? En usko.

Ja miksi muka jouluna isä ottaisi kännin ja ajaisi muijan muksujen kanssa hankeen kirveen avustuksella. Miksi juuri isä ottaa kännin ja miksi hankeen ja miksi kirveen kanssa? Ja mihin hankeen? Ja esim kerrostalossa, miksi niillä olisi kirves?
Tasa-arvon nimissä sehän voisi yhtä hyvin olla äiree kun ottaisi kännin, ajaisi ne muut pihalle pimeyteen ja vaikka leipäveitten kanssa. Vai eikö näistä tapauksista vaan puhuta kun eihän äidit nyt herranje sellaista tee. En usko.

Ja miksi jouluna pitäisi ostaa viikon ruuat yhden päivän takia? Eikös se ole ihan hullua touhua? Mitä jos perheeseen kuuluu isä, äiti ja alle vuoden ikäinen pentu. Kuka ne viikon ruuat syö? Se pentu vai? En usko.

Miksi pitää hakea kuusi? Miksei vaikka koivua? Miksi pitää hakea kuusi joka ei kumminkaan kotona näytä siltä miltä sen piti? Miksi pitää aina hakea se kuusi naapurin mettästä ja jättää niin pitkä kanto että sen näkee sokeakin ottallansa? Miksi pitää hakea kuusi, jonka neulasten siivoamiseen menee ikä ja terveys? Onko se sitten oikeesti niin kaunista katseltavaa? En usko.

Entäs tämä traditio että jouluna saa/pitää yölläkin syödä? Kuka siihen pystyy? Minä en ainakaan, vaikka ulkoisesti näytänkin siltä että elän syödäkseni. Kuolisiko siihen jos menisi ajoissa nukkumaan ilman viinaa ja/tai ähkyä? En usko.

Ja nyt kun nuo "uskonasiat" tuli käsiteltyä, voin siirtyä varsinaiseen aiheeseen.

Stressi.

Tuo helvetin rasittavalta kalskahtava sana. Stressi. Stressata. Stressiloma. Miksei tuo viimeinenkään kuulosta yhtään lomahtavalta. Päinvastoon. Pidetään lomaa että saadaan stressata. Oho, eksyin aiheesta.

Päätin etten stressaa. Silti stressaan. Moni muukin stressaa. Meinasin kuolla nauruun kun yksi tuttava puheli postissa isoon ääneen että en minä ainakaan joulua stressaa. Teen laatikot, paistan kinkun ja piparit ja teen monta miljoonaa muutakin hommaa sitten tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Niinku hä? Miksi? Eikös siitä sitten kumminkin tule stressi kun joutuu valvomaan koko yön.. Mulle aikankin tulis. Mutta mä olen mä. Ehkä ikäihmiset kestää valvomisen paremmin.

Eräs tuttava tuli siihen samaiseen postiin ja totesi että onpas jonoa, en stressaa, tulen huomenna ja maksan postimerkeistä enemmän. Olipa helpon näköistä. Minkähän takia minä siellä sitten jonotin niiden mummojen kanssa viimeisenä mahdollisena halvanmerkinpäivänä... Ehkä siksi että halusin säästää ja niiden mummojen jutut oli ihan tajuttoman hauskoja. Niin paitsi sen yhden joka luetteli kaikki ne ihmiset joille on aina lähetetty kortti ja heti perään se luetteli kaikki ne jotka on kuollu tämän vuoden aikana niin ei sitten tarvi lähettää korttia. Voi huh huh! Eikö olisi voinut vaan todeta että säästänpä ihan vitusti kun tuttuja kuoli niin paljon tänä vuonna.

Kinkku.

Sen syömistä en tajua. Tai tajuan, mutta en sitä että minkä helvetin takia se muka kruunaa joulupöydän? Ja miksi pitää ostaa aina liian iso kinkku? Ja eikös kinkkua nyt kumminkin syödä ympäri vuoden? Siis myönnän olevani maalta ja tietämätön kinkkujen valtavan ihmeellisestä valikoimasta mutta kuitenkin ihmettelen. Siksi elän. Katselin kinkkuja eilen halpahallin pakastealtaassa, ei tullut nälkä, päinvastoin. Hyi. Yäk.

Ja onko se oikeesti niin kivaa valvoo yönsä ja vahtia että se kinkku tulee kypsäksi? Miksi joillakin on semmonen kinkku joka vaan napataan jääkaapista ja pistellään poskeen.

Eipä silti, samapa tuo minulle on, en minä kinkkua syö. No ehkä joskus salaa, mutta mitään en myönnä vaikka kädestä löytyis...

Jouluruuista ymmärrän lanttulaatikon, lihapullat, lohet ja sillit, salaatit, limput ja juustot. Muut on turhaa. Siis minulle. Makuasioita.

Kuusenkoristeet.

Voi ristus mutta on sitten toiseen malliin valikoimaan tällä saralla!!

Kuka laittaa kuuseen perhosia tai "tyttäreni" sanoja lainatakseni päänkokoisia palloja?!?
Kuka tarvitsee miljoonaa eri väristä köynnöstä kuuseen? Tai niin monen väristä palloa? Tai niitä olkijuttuja? Tai jotain mikä on tehty lasista? Niin tai eläviä kynttilöitä?

Perhoset on kauniita, mutta ne kuuluu kesään! Päänkokoiset pallot voi hävittää, niille en keksi käyttötarkoitusta, paitsi keilaamiseen mutta siihenkin on olemassa omansa. Köynnöksiä ei tarvita kuin kullan ja hopean värisiä, muut on turhia. Ja ne pallot, tarviiko edes sanoa... Ne olkijutut saa polttaa vaikka niiden elävien kynttilöiden avustuksella. Hengenvaarallinen yhdistelmä. Ne olkijutut hajoo pienestäkin kosketuksesta ja kuka hullu laittaa oikeat kynttilät puuhun... Hei haloo!! Lasitavarasta en mainitse mitään, kuvitelkaa itse.

Palaan työhön. Täällä ei paljon joulua mietitä.

Joulu

Voi ristus mitä hössötystä.
Ja voi ristus että jaksan olla mukana juonessa. Aina. Joka vitun vuosi.

Kaverin kanssa puhuttiin joku päivä ettei ne lahjat vaan se tunnelma ja ruoka. Haaveiltiin joulusta kun ei tarvitsisi ostaa yhtäkään lahjaa, eikä tarvitsisi itse laittaa tikkua ristiin ruokansa eteen. Niin, sellaista se oli lapsena. Kiitos äiti. Ilman sinua olisi sekin jäänyt kokematta, tuo joulun helppous. Ja moni muu juttu.

Mietin kokoajan riittääkö rahat varmasti kaikkien lahjoihin ja mitä ostaisin ja mistä ja koska ja kuinka paljon. Kertaakaan en ole miettinyt onko rahaa ostaa ruokaa.. Hullu olen, ai niin, te tiesitte sen jo.

Lahjat, kuusi, koristelut, ruuat, kortit, ketä kutsutaan ja mihin, lapsille tekemistä, ai juu, pikku-perkelekin tulee jouluksi... Hmm.. Mistähän vielä voisi stressata.. Jotain unohtuu ihan varmasti ja sehän on tunnetusti maailmanloppu. Mitä tulee joulusta esim. ilman mantelia puurossa. Niinpä. Ei mitään. Yhdestä vitun mantelista kiinni koko paska. Asiasta jonka takia puuron syönnistä tulee ihan yhtä helvettiä. Mä en ainakaan osta mantelia puuroon. That's it.

Kummitytön lahja taitaa olla ainut joka on nyt sitten postista kiinni notta kerkeekö perille jouluksi... Niin ja ainut joka on hankittu. Ai niin, onhan mulla jo isoille lapsille lahjat, pienemmät on vielä ilman..

Voi voi.. Koskahan tähän nyt oikein syventyisi...

Ai juu ja kortit joita piti lähettää vaan muutama (27 kpl tällä hetkellä) tarvis postittaa viimeistään maanantaina..

Oikeasti ne ruuatkin pitäisi miettiä että mitä syödään ja tilataanko jotain jostain.. Ite en laatikkoja tee, se on varma. Koskahan saisi porukan saman pöydän ympärille kertomaan näkemyksiään mitä pöydästä pitäisi löytyä..

Juhlapyhinä olisi kiva olla mies. Ne vaan makaa sohvalla ja huutaa kakaroille samalla kun kattelevat telkkaria. Ne ostaa lahjat aatonaatonaattona, tilaa kinkun jos ja kun muistaa, hokee ettei joulu nyt niin ihmeellinen juhla ole ettei silloin muuta tarvita kuin kinkkua ja kuusi ja silti sekoavat jos ei olekaan sinappisilliä pöydässä. Siihen kaatui sekin joulu kun muija ei muistanut ostaa sinappisilliä kun se kuuluu joulupöytään niinku naapurin isäntä meirän emännän selkään. Voi ristus. (itsensä toistaminen on mun juttu tänä vuonna)



Joulu on rauhoittumisen aikaa.

Kenelle muka???


Tätä juttua on pakko jatkaa joku muu päivä, halusitte tai ette...

Katkeruus...

Se on kamalaa. Myönnän itsekin olevani katkera monestakin asiasta.

Silti se kuuluu ihmisen elämään. Ihan niinkuin uhkarohkeus, tyhmyys, yksinkertaisuus ja muut ei niin kivat asiat.

Lapsuus on monelle katkeraa aikaa. Kun muut saa mutta minä en. Ja isompana sama syy aiheuttaa paljon mielipahaa.. Kun muut saa mutta minä en.

Mutta kyllähän kaikki silti saa. Ei välttämättä juuri sitä samanlaista kuin muut mutta kuitenkin ja mielikuvituksella pääsee pitkälle. Hmm.. Tämä pätee kyllä kumpaiseenkin ikäryhmään, sekä lapsiin että isompiin... Heh!

Jos jollakin menee hyvin ja hän saa kiitosta ja kunnioitusta niin aina löytyy joku joka on katkera toisen onnesta.

Jos saat esimerkiksi työstäsi palkinnon niin aivan varmasti joku ajattelee että mitähän tuokin on muka tuon palkinnon eteen tehnyt.

Tai jos saat koulussa kokeesta hyvän numeron niin aivan taatusti joku on katkera ettet jäänyt lunttaamisesta kiinni. Koska ethän mitenkään itse voinut osata ilman lunttilappua.

Jos joku on onnellinen ja autuas niin pakkohan siitäkin on katkeroitua.

Ei. En minä kadehdi toisten onnea. Olen vähän onnellinen heidän puolestaan.

Haluan itsekin olla onnellinen. Olen ehkä matkalla siihen olotilaan. Ainakin toivon niin. Ja ehkä uskonkin.

En minä oikeastaan muuta haluakaan, en muuta kuin että saisin olla onnellinen ja rakastunut. Niin ja katkeruudesta vapaa.

Eikös sellaista "viinaakin" myydä kuin katkero... Kyllä. No mikäli olen katkeroa maistanut niin kyllä se katkeruudelta maistuu. Ehdottomasti. Siis jos sellaista on olemassa niin kyllä se katkeralta maistuu. Nyt saa nauraa ääneen.

Mietitäänpä...
Oletko katkera jos kerrot toiselle asian jonka tiedät loukkaavan sitä toista... Vai haluatko hänelle hyvää..

Katkeruus voisi kadota maailmasta. Sitä ei kukaan jäisi kaipaamaan. Eihän..?

Elämää, elämää, elämää...

Olen kiivas luonne.
Hermostun ja teen nopeita päätöksiä.
Miksi?
-Koska haluan kaiken ja tiedän etten kaikkea saa, enkä oikeasti edes halua. Haluaisin hallita maailmaa, ilman sitä sen tuomaa vastuuta.
Minuun on helppo vaikuttaa.
Päätöksiini.
Tekemisiini.
Kaikkeen.
Miksi?
-Koska haluan miellyttää ihmisiä, loputtomiin, vaikka se maksaisi minulle elämän. Haluan huomata toisen kiitollisuuden ja ihastuksen.
Olen äkkipikainen, teen päätöksiä joita kadun. Olen yksinäinen, kaipaan lämpöä. Olen rakastava ihminen, kaipaan seuraa. Olen vaikka mitä ja ennen kaikkea aivan täysin ulalla mikä on seuraava siirtoni.
-Teenkö rakkaudesta mitä vain...

Suhdetoimintaa

Onko se niin että jos suhde ei toimi niin se ei toimi vaikka mitä tekisi?

Entä jos suhde ei toimi niin saako sen toimivaksi?

Entä jos toisina päivinä haluaa saada suhteen toimivaksi ja toisina päivinä vain odottaa että josko se toinen lopettaisi suhteen?

Arvaako sitä itse lopettaa suhteen?

Entä jos siitä suhteesta tulisikin jotain "hiljaa hyvä tulee jos tulee"-periaatteella?

Mitä jos odottaa suhteelta liikaa?

Miten voi suhteessa olla niin että kun on kivaa niin on tosi kivaa ja kun ei ole kivaa niin ei ole kivaa ollenkaan?

Minkä vitun takia tämän elämän täytyy olla näin perkeleen vaikeaa???


Ja lopussa seisoo kiitos.

V*ttu.

Elämän oravanpyörä - raha

Opiskelu
Kaikkien pitää opiskella. Jos "erehdyt" menemään lukioon, tietää se lisää opiskelua, eihän sieltä valmistu ammattiin. No, joka tapauksessa ihmisen tulee opiskella enemmän tai vähemmän että saa ammatin. Jos menet töihin opiskelujen ohessa, varo tienaamasta liikaa, joudut maksamaan opintotuet takaisin. Jos haet Sossusta avustusta, ota huomioon että et saa sieltä mitään jos ET ole ottanut opintolainaa.

Työelämä
Kun valmistut haet töihin. Töitä pitää olla, että pystyy maksamaan elämisensä. Mutta mistäs saat töitä kun sinulla ei ole työkokemusta ja ilman työkokemusta harva palkkaa sinua mihinkään. Menet Sossuun pyytämään avustusta, siellä käsketään myydä auto tai menemään töihin tai molempia. Niin ja kohta täytyy maksaa opintolainaa takaisin. Eli niitä töitä pitäisi löytyä. Ei muuta kuin jatkat työnhakua.

Sitten saat työpaikan. Palkka ei riitä mihinkään, maksat asumisen, elämisen niin ja sen opintolainan. Ja taas Sossun luukulle. Voin kokemuksesta kertoa että se sitten on turha käynti. Olet palkkatyössä, ne laskee että elämiseen menee niin ja niin paljon + vuokra, lainanlyhennystä ei huomioida, taas ne kyselee auton myynnistä. Tai parhaassa tapauksessa käskee pyytää äidiltä ja isältä rahaa.

Parisuhde
Löydät puoliskon jonka kanssa tulee valtava tarve lisääntyä. Ei muuta kuin penska alulle ja kelan lappuja täyttämään valtavien rahasummien toivossa. Ei kuule tule sieltäkään rahoja. Sossusta on suotta hakea jos puolisko sattuu olemaan töissä. Ei tipu. Sitten kituutetaan vanhempainpäivärahalla/kotihoidontuella ja pienellä palkalla. Ihmetellään miten laskelmat niin meni väärin että ihan eletään kädestä suuhun. Oho, eihän meille näin pitänyt käydä.

Ero
Kuinka ollakaan se puolisko ei ollutkaan se mikä piti. Tai sitten toiveet muuttui matkalla. Toinen muuttaa pennun kanssa pois. Se joka jää ilman pentua luulee saavansa taloutensa kuntoon kun ei mene rahaa sen toisen hompsotuksiin. Sitten lankeaa elatusmaksut ja kaikkea pitää ostella puoliksi muksulle. Se joka muutti sen mukulan kanssa, niin sen täytyy taas täytellä miljoona kelan lappua muuttuneen elämäntilanteen takia. Ja sitten ehkä saa Sossustakin rahaa jos oikein osaa kauniisti pyytää tai siis siistillä käsialalla täyttää 4 sivuisia hakemuksia. Eikä sitä rahaa silti ole niin paljoa että tarvitsisi bilettää ankarasti joka toinen viikonloppu. Ei todella.

Takaisin työelämään
Sitten se jolla on se pentu tajuaa että sen on pakko lyödä nyytti hoitoon ja mennä töihin, ei tästä muuten mitään tule. Sitten se huomaa ettei kukaan halua palkata pienen lapsen vanhempaa. Kun aikansa hakee ja ennenkaikkea jokaista hommaa joka vapaana on niin saattaa lykästää. Sitten tulee lapselle eroahdistus ja kauhea itku aamuisin, päivisin, iltaisin ja öisin. Se jos mikä syö miestä/naista. Ei ole helppoa se. Eikä sitä rahaakaan jää yhtään enempää. Kumminkin se ihminen otti autolainan että pystyy kuskaamaan muksua hoidossa ja pääsee ite töihin ja takas. Niin ja onhan se opintolainakin vielä maksettavana, ja vuokra ja kaikki muut. Elatusmaksuista on ehkä sota päällä. Tai sitten ei. Toivottavasti ei.

En uskalla edes miettiä mitä se sitten on kun pentu tarvitsee polkupyörää, suksia, luistimia ja sen sellaisia. Ihan niinkuin ihminen kasvaisi vinoon jos se ei pääse hiihtämään. Ai sitä autuutta kun jollain mukavalla loskapaskakelillä seisot sukset jalassa metrin kinoksessa keskellä mitään. Kylmä on niinkuin ryssän helvetissä ja nenä vuotaa kokoajan. Varpaita paleltaa ja jalkoihin sattuu. V*ttuminenhiihdäenääikänä. Tiedätte nyt sitten senkin. Ei vitunaikaisempaa hommaa ole.

Tänään oli nyt tälläinen päivä. Ei minulla rahahuolia, ei.. Laskuttajilla niitä tuntuu olevan kun jaksavat niin kovin kokoajan laskuttaa. PRKL

Ainainen väsy

Se minua riivaa. Ainainen väsy.

Tuntuu että vaikka nukkuisin viikon putkeen väsyttää silti. En tietenkään ole sitä koittanut.

Lapseni on 1,5 vuotta vanha. Ensimmäinen puoli vuotta meni siinä kun ajattelin että se potkaisee tyhjää heti jos silmä välttää ja ainakin nukkuessaan. Seuraava puoli vuotta meni siinä kun lapsi ei itse nukkunut. Ja tämä viimeinen puoli vuotta on mennyt niin että lapsi nukkuu, minä en. Niin miksen nuku. Jaa-a, sen kun tietäis niin viisas olisi.

Jos lapsi on hoidossa mummulla tai isällänsä, keksin niin paljon tekemistä tai olemista että en ehdi nukkua. Ja yleensä siinä käy vielä niin että lähden bailaamaan. No sen tietää lapsettomatkin kuinka paljon sitten väsyttää.

Muistelen kaiholla aikaa kun en seurustellut, ei ollut koiraa, ei ollut lasta, ei ollut mitään mikä olisi estänyt nukkumasta melkein joka päivä 3 tunnin päiväunia. Ja kyllä, ikää oli kuitenkin yli 20 vee. Se se oli luxusta.

Raskauden loppuaikana taisin nukkua 85 % päivästä. Se oli niin kivaa. Mitä nyt pissalla vaati juoksemaan vähän väliä, mutta kun osasi reitin niin ei tarvinnut avata silmiä ja uni jatkui mukavasti kun pääsi takaisin sänkyyn. Sitten tuli perkeleitä jos äijä olis sattunut jättämään jotain romujansa reitille tai kissat veti siestaa matkan varrella. Ei ole kiva kompastua puoliunessa 10 kiloiseen kollikissaan.

Täytyy myöntää että viikonloppuisin jos ja kun olen lapsen kanssa kotona niin otan aivan varmasti päikkärit kun lapsi sammuu. Mutta se ei ole sama kuin ennen. Nyt minulla on tuo kävelevä herätyskello. Ja auta varjele jos satut nukahtamaan uudelleen ja täystuhotiihonen on hereillä niin siitä ei hyvä seuraa. Eräänä aamuna vähän nukahdin vielä herätyskellon herätyksen jälkeen niin johan tuli testattua montako dvd-levyä mahtuu soittimeen samaan aikaan. Kyllä sinne 3 meni ja hyvän laitteen äijä osti, se toimii nimittäin vieläkin.

Mutta se tapa millä tuo melkein metrin mittainen kävelevä herätyskello minut herättää on jotain sellaista mikä tuo hymyn huulille. Ei juuri sillä hetkellä, mutta näin pari tuntia sen episodin jälkeen. Lapsi ottaa tutin suusta, sanoo "moo","pu" ja sitten se antaa niin märän pusun ettei jää epäselväksi että kuolaako meidän laps. Kyllä se kuolaa. Yleensä tätä pusua varten otetaan äitiä vielä korvista kiinni. Joskus se puri minua poskeen. Sattui niin paljon että melkein tuli itku. Mutta ei sille voinut suuttua. Se katsoi minua ja sanoi että "pu-uu".

Kun tämä valtavan ihana ja kostea aamurutiini on suoritettu, lapsi kiipeää päälleni pötköttämään, silittää tukkaani, sanoo "ai-ai", sillai hempeästi ja haisee niin pahalle että vesi valuu silmistä. Ja sitten katsellaan Tomi Traktoria. Vaikka keskellä yötä tulisitte kysymään, niin osaisin laulaa nuotilleen oikein etu- ja takaperin sen helvetin tunnarin. "On kukkakedon tilalla traktori, se punainen on väriltään..."

Olen juonut elämäni aikana (siis viimeisen 3 vuoden aikana) niin paljon energiajuomia että niiden teholla pitäisi olla virtaa. Mutta kun ei ole. Mainosmiesten kikka. Sanokaa mun sanoneen. Opettelin juomaan niitä kun tein kouluun semmosen about 400 sivuisen esitelmän jostain helvetin tyylikausista. Kiinnostaa kiviäkin semmoset. Mutta kun pakko oli.
8-15 olin koulussa, 16-22 olin töissä, joten pakko oli yöt siihen tuhlata. Mutta ei siinä sitten ihan kauhean montaa yötä mennyt. Oli nekin kaikki silti pois unikiintiöstä.

Terveydenhoitaja neuvoi liikkumaan enemmän ja syömään monipuolisemmin. Uskon ihan täysin että se auttaisi. Mutta peruslaiskan luonteeni vuoksi en sitä tee.

Joskus ostin kauhean kasan erilaisia hedelmiä että nyt syödään tämmösiä niin saadaan vitamiineja ja ollaan sitten niin pirun terveitä. Lapsi meinasi tukehtua ensimmäiseen viinirypäleeseen mikä lipsahti kokonaisena lautaselle. Persikasta ja mangosta se ei tykkää, banaanin se levittää pitkin pöytää, viinirypäleet täytyy pilkkoa miljoonaan osaan juuri tukehtumisvaaran vuoksi, appelsiinit on "äkeitä" jne. Ompusta se tykkää. Mummu niitä sille sitten kuorii ja pilkkoo. Kyllä minäkin joskus, mutta ihan liian harvoin.

Ja sitten tuo liikunta. Pari viikkoa sitten päätin että nyt loppuu laiskuus ja aloitetaan uusi elämäntyyli, johon siis kuuluu nuo helvetin hedelmät ja liikunta. Kaks kertaa käytiin lapsen ja isomman piskin kanssa lenkillä. Kumpikin reisu oli katastrofi.

Esimerkki: Laps istui rattaissa onnellisena hetken aikaa kunnes kyllästyi ja tahtoi pois. Nostin pennun maahan, että kirmaa lapsi. Ja kyllä se kirmas. Niin lujaa kuin ikinä pääsi ja ihan täysin väärään suuntaan. Sitten se kaatui johonkin ojaan ja nosti semmosen metelin kun lippis putos päästä. Eli pipiä ei tullut, mutta että kaikista maailman vastoinkäymisistä juuri tuo pahin. Lippalakki putos pehmoisen ja kuivan mättään päälle. Voi vittu. Nostin lapsen ja lippiksen pois ojasta ja hoopotin kuin vierasta sikaa että kato nyt kun tuolla on leikkipuisto, mennään pian kattoon kuinka hieno liukumäki sieltä löytyy.

Monen mutkan kautta päästiin lopulta sinne perkeleen puistoon jossa jotku angstiteinit oli aikansa kuluksi päällystäneet penkit räällä. Kyllä meidän niin kelpaa... Lapsi innostui heittelemään hiekkaa, liukumäki oli perseestä, sellasta vauvakeinua ei ollu ollenkaan, joten hiulihei, lapsi jatkoi kirmailuaan. Eikä odottanu, vaikka kiljuin. Ei tietenkään, tossa iässähän ne suurimmat kiireet on. Kun vihdoin ja viimein sain sen mukulan kiinni, istutin sen rattaisiin ja vein semmosta vauhtia kotio ettei varmaan kellekään jääny epäselväx mihin ollaan menos.

En piristyny muuten yhtään tuosta ah niin ihanasta liikuntahetkestä. Hiki tuli kyllä kun saalistin omaa lastani.

Joo, tiedän. Väärinhän minä tein kun toiselle suutuin kun toinen nautti luonnon antimista ja rajattomasta liikkumatilasta. Olen tällänen. Tulkaa ja kivittäkää. En silti lenkkeile.

Koira-asiaa

Olen täysin hurahtanut koiriin. Jonkinlainen piski on pakko pyöriä nurkissa, ja mieluiten monta samalla kertaa. Tälläkin hetkellä niitä on kaksi.

Kouluttamisessa olen tiukka. Huudan, karjun ja kiljun. Lyömistä en hyväksy. Niskasta saa kurittaa, mutta varovasti, ettei satu. Itken pimeässä peiton alla. Poden huonoa omaatuntoa kaikkien maailman kaltoinkohdeltujen koirien puolesta.

Elämääni on mahtunut monta koiraa. Tai no, monta ja monta mutta kuitenkin. On ollut kaiken kokoisia ja näköisiä. Suurin on ollut bernhardilainen ja pienin whippet.

Mutta nyt löysin vastuksen. Sen kaikista pahimman, vaikeimman ja PIENIMMÄN. Jos tämän olisin tiennyt niin hankkimatta olisin jättänyt. Se on maailman kaikkeuden vittumaisin koira. Se on kääpiöpinseri.

Helvetin perkele.

Sillä on ikää 9 kuukautta. Se tietysti kertoo jo paljon, mutta voi taivas jos koira osaa olla päin seinää niin se on sitten sitä. Se on meidän perheen pienin. Tietenkin. Ja joka mielessä.Ja silti se luulee olevansa maailman napa.

Aamulla kun heräät niin eikö se perkele ole jo täydessä vauhdissa. Sillä kun on synnynnäinen ADHD. Hetkeäkään et saa olla rauhassa kun se tyhmyyden ruumiillistuma riehuu. Se pomppii kuin arojänis sänkyyn ja takaisin. Avaat oven että se pääsee kuselle. Ja senhän se tekee, samalla pitää haukkua ja murista naapurin pensasaidalle. Sitten se kyttää koska tuo isompi koira tekee saman tempun ja menee seisomaan "suihkun" alle. Sitten alkaa se joka aamuinen väsytys että tuleeko se sisälle, saako sen kiinni että sen saa taas pestä ettei sitä kusta ole maailma täynnä. Ja kun menet sen pesemään sillä flippaa täysin. Se juoksee ympäri kämppää ja eihän se pysy pystyssä kun sen jarpaat on märät. Se menee kuin ralliauto sateen kastelemalla radalla pitkin seiniä ja kurvit kyljellään. Ja päämääränä sänky. Riehukoon siellä sen aikaa että saan lapsen hoitopaikkavalmiiksi, ajattelen.

Mutta ei, se tulee tutustumaan lapsen vaatekaappiin, vaippapakettiin, aamupalaan ja ihan joka helvetin juttuun mitä täytyisi tehdä ennenkuin päästään ovesta pihalle. Päivän se on vessassa. Kerron myöhemmin miksi. Isomman otan töihin mukaan. Se on leikisti vahtikoira. Kun tulet töistä, se kiljuu kuin pistetty sika vessan oven takana. Ihan niinkuin sitä ei muistaisi että se on olemassa. Avaat vessan oven ja se syöksyy niin pienestä raosta etten tiedä yhtäkään rottaakaan joka siitä mahtuisi. Ja jumalauta taas alkaa se riehuminen ja päin seiniä juokseminen. Se morjestaa isompaansa. Isompi katsoo että HJÄLP! Päästät ne ulos. Sama systeemi kuin aamulla, paitsi että haukkumista ja murisemista on paljon enemmän. Pirttiin on niin kiire että se ehtii juosta pari kertaa ovea päin ennenkuin ehdit sen avaamaan.

Koko illan se riehuu lapsen kanssa. Lapsi sitä koiraa rakastaa, en minä. Lapsen syy että se edes on meillä. Kukaan täysjärkinen ei tommosta pirttiinsä ottaisi. Isompi nukkuu sohvalla. Se pienempi perkele härnää sitä. Tästä ei hyvä seuraa. Komennat sitä että rauhotu nyt saatana. Sitten se näyttää kuka on pomo. Ja tässä tulee syy siihen miksi se on päivisin vessassa. Se menee lapsen huoneeseen ja nostelee koipea kaikkeen mikä sattuu olemaan 2 cm koholla lattiasta. Sitten se tulee olohuoneeseen, ruopii mattoa merkiksi ja murahtelee samalla. Sitten täytyy päästä pihalle jatkamaan merkkailua. Naapurin kissa on 4 kertaa sen kokoinen mutta silti sille on hyvä räyhätä 1,5 metrisen aidan takaa. Kissa on jo tottunut tähän. Se ei pahemmin hötkyile.

Ja seksiä sen pitää harrastaa joka päivä monta kertaa. Sillä oli omiakin pehmoleluja mutta se nussi ne puhki. Söi silmätkin päästä. Niin ja nenän jos sellainen sattui olemaan. Nyt sillä on vaan vessapaperihylsyjä. Niitä se ei pane. Lapsen lelut pidetään korkealla hyllyn päällä ja niillä leikitään valvotusti ettei tuo perkele niitä nussi.

Mutta jos on paljon pahaa niin pakkohan sitä on olla jotain hyvääkin. Se hellyyden määrä mitä tuosta saatanan pikku kätyristä lähtee. Se on jotain uskomatonta ja joskus aivan käsittämättömän rasittavaa. Kun koira sattuu olemaan kääpiökanin kokoluokkaa niin suuhunhan se änkee. Ja kun istut soffalla se saatana tulee nukkumaan niskaan. Mitä enemmän tukkaa sitä enemmän se hieroo.

Illalla kun lapsi menee nukkumaan, niin se ottaa parhaan paikan sängystä. Se perkele menee tyynylle makaamaan pitkin pituuttaan ja peiton alle. Siellä se nukkuu koko 10 tuntia. Piereskelee ja murisee unissaan. Eikä varmaan väistä. Ei vaikka mitä tapahtuis. Se on sen paikka. Se on pomo.