No niin...

Tässä sitä nyt sitten ollaan. Minulla on tekemisen puute. Tai siis ei varsinaisesti puute mutta kun en tiedä mistä aloittaisin.

Tupaantuliaiset oli perjantaina ja kaikki kutsutut noudattivat kehoitusta kehua vaikka eivät pitäisikään.

Nyt on sitten ensimmäinen virallinen työtön-päivä takana, tai siis puolitoista. Mitähän sitä alkaisi tekemään noin niinkuin työksensä. Oma lammasfarmi olisi kiva, whippettejä olisi kiva kasvattaa, shetlanninponit ovat lähellä sydäntä, kotieläinpihaa olisi mukava pitää, pitäisikö viljellä jotain eksoottista, tekisikö luontopolun, varsalaitumen jne.

Niinpä, ei ole siitä kiinni etteikö olisi ideoita. Kun nyt vaan joku tulisi kertomaan mikä kannattaisi... Tai edes sen mille olisi tarvetta. Koirahoitolaakin pohdin hetken ennen kuin selvisi että sen siisteystaso pitää olla leikkaussalitasoa. Ihme koiranhoitoa nykyisin.

Kohta lähden tutustumaan paikalliseen lampolaan. Mielenkiinnolla odotan.

Tuon koiran kanssa menee hermo, eihän sillä ole minkäänlaisia tapoja. On siinä työtä ennen kuin siitä tulee hyvä. Mutta uskon onnistuvani. Ensi näkemältä se meinasi syödä naapurin makkarakoiran mutta pienen neuvottelun jälkeen se ei sitä enää edes haaveile tekevänsä. Makkarakoira kävi nimittäin meillä kylässä. Ei nuo kumpikaan tykkää toisistansa mutta sovimme ettei silti viitsi toistansa syödä. Katotaan ny mitä tästä tulee. Pitäisiköhän hommata toinen tommonen niin olisi sitten harjoitusvastus kotona.

Meillä on nykyään 3 kissaa. Aika vilinää siis. Varsinkin iltaisin. Kun laps sammuu, kissat herää. Nemolla alkoi taas kiima, leikattu kolli on niin täynnä charmia että ei siinä puuttuvat pallit paljoa haitannut kun nuori neito oli kiiman vallassa. Eli meteliäkin löytyy. Nemo on kissoista ainut joka on viettänyt Zeron kanssa aikaa viikon ja ainut joka murisee ja sähisee sille. Nuo uudet tulokkaat eivät olleet moksiskaan kun vaan ruokahuolto pelaa niin hällä väliä vaikka olisi kuinka monta koiraa. Onneksi Zero on tottunut kissoihin joten se ei edes jaksa kiinnostua niistä.

Tuli varmasti sekavaa tekstiä mutta ihmekös tuo kun Posti-Pate huutaa taustalla. Sielläkin on lampaita. Jee... Olen nähnyt nämä jaksot aika monta kertaa. Tiedän jo kuinka tuossa käy. Lapsikin tietää ja selostaa niitä minulle tässä samalla. Mielenkiintoista.

Eilen katteltiin Tomi Traktoria ja Pikku Traktoria. Ajattelin laittaa johonkin palautetta että tuollaisella levyllä ei välttämättä tarvitsisi olla joka välissä tunnaria. Ottaa aivoon kun ei se kummassakaan ole mikään nautinto. Ei kuuntelu- eikä katselunautinto.

Pitäisiköhän minun kirjoittaa nyt vihdoin se kirja mistä olen haaveillut. Periaatteessa minulla olisi nyt aikaa. Eihän nyt enää tarvitse kuin maalata lattialistat, asentaa lamput ja tehdä piha... Hmm.. Kummastakohan aiheesta sen kirjoittaisin.. Kirjoittaisinkohan sen todellisesta elämästä vai pitäisiköhän heittää mielikuvituksen puolelle.

No jaa. Tätä ehdin pohtia autossakin. Menen nyt sinne lampolaan.

BÄÄ vaan teillekin!!