Maanantai...

Maanantait eivät ole minua varten.

Heti aamulla alkaa vituttamaan. Taas uusi viikko pelkkää odotusta.

Tänään kävi se ProAgrian täti, mukava nainen, kovia kokenut.
Sen mielestä mulla olis loistavat tilat haluamaani toimintaan. Lupas tehdä laskelmia ensi viikkoon mennessä.

Nemo menetti tänään kohtunsa. Kerroin eläinlääkärillekin ideoistani ja hänkin innostui.

Joten ei ihan niin paska päivä kuitenkaan.

Nyt vaan ollaan ja ihmetellään lapsen kans. Isi tulee kun tulee, sillä on joku kokous.

Nemo lähti äsken hortoilemaan pitkin kämppää, raukka on ihan lääketokkurassa. Kiersi talon ja tuli haparoivin askelin mun viereen, sanoi miau. Hain puhtaan pyyheen ja kiedoin rievun sinne sisälle ja otin syliini nukkumaan. Nyt sen on hyvä olla. Lapsi on kovin huolissaan mikä Emolla on hätänä. Kyllä,laps sanoo kissaa Emoksi. Näytin leikkaushaavaa ja selitin että Nemo on tänään kipeä mutta aamulla kun herätään niin kaikki on taas hyvin. Ihanaa kuinka huolehtiva lapsukainen meillä on.

Vähän jo väsyttäisikin....Pari tuntia ja sitten on lapsen nukkumaanmenoaika. Katon leffan ja juon pirusti limua ennenkuin menen ite maate. Mitähän huomenna on ohjelmas....