sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Kyllä maalla on mukavaa

Ja kun on vielä komjat kelitkin niin eipä ole valittamista.

Laps pääsi tänään ensimmäistä kertaa pulikoimaan ulos altaaseen. Vettä oli about 25 cm altaan pohjalla ja voi sitä riemun määrää. Aika kauan annoin lapsukaisen nauttia vesileikeistä. Mutta siinä vaiheessa kun kiedoin äijän pyyheen sisään, totesin että lapsi oli ihan jäässä. Puettiin lämpimästi päälle ja mentiin istumaan aurinkoon. Allas oli kyllä heti tyhjennettävä ettei sinne vahingossa eksytä vaatteet päällä.

Tyhjensin altaasta vedet omaan lampeeni, mihin olen asentanut suihkulähteen. Tai niin no, asentanut ja asentanut, eihän se muuta vaadi kuin putken paikalleen, pumppu altaan pohjalle ja töpseli seinään. Valtavaa asennusta siis.

Kävin tänään mummun kanssa shoppailemassa. Mitään ei pitänyt ostaa mutta yllättävän paljon tavaraa tuli silti mukaan, mm. kukkia. Olisi pitänyt odottaa kiltisti autossa kun mummu meni taimitarhalle. Nyt on sitten kauhee "stressi" kun on joka paikka täynnä kukkia odottamassa istutusta. Onneksi mulla on yksi aika iso kukkapenkki tehtynä ja melkein tyhjänä, vielä, joten ei pitäisi tulla sijoitusongelmia.

Huomenna tulee se ProAgria täti kylään katsomaan että mitä olen suunnitellut (kotieläinpiha).
Ja huomenna pitäisi viedä tuota pikkunarttua (kissa) leikkaukseen. Siltä viedään halut. Aion tälläkin kertaa seistä vieressä ja ihmetellä toimenpidettä. Olen ollut joka kerta paikalla kun noita elukoita on hoideltu. Se on kovin mielenkiintoista puuhaa. Ikuisesti muistan sen kun Eppu leikattiin. Se kun oli aina ruoka-aikaan kotona niin pääsi vähän pulskistumaan ja kun leikkauksen aika tuli kisu oli niin läski että tohtorilla meni melko paljon aikaa ennenkuin se löysi ne jutut mitä piti leikata, läskit se nosteli leikkauksen ajaksi kissan vattan päälle ja naureskeli että tehdäänkö rasvaimu tässä samalla. :D Ei tehty. Läskit sisään ja tikit päälle. Se oli mun synttäripäivä ja jotenkin kuvittelin että ei leikattu narttu mitään ihmeitä tee. Mitä nyt vähän voi huonosti, hoipertelee ja pykäilee. Mutta Eppu ei ollutkaan kuin muut. Se pissas mun sänkyyn, repi petarin lattialle, oksenteli joka paikkaan ja hajotti puolen huonetta. Ja kaikki tämä sinä aikana kun mä biletin kylän pinnas. Olipa hienoa tulla kotiin känässä ja alkaa siivoilemaan. Taisin nukkua sen yön nojatuolissa kun sänky haisi niin pirun hyvältä. Rakas Eppu... Siellä se nyt möllöttelee kissojen taivaassa. Näin sanotaan lapsille, oikeestihan se nukkuu ikiunta Sorrinperällä koivujen katveessa.

Olen muuten tullut siihen tulokseen etten ole kissaihminen. On ne kivoja ja ihania mutta meillä ne ainakin tekevät kaikki pahat. Esim. pissailevat vähän joka paikkaan (sänkyyn esimerkiksi ja varsinkin mun peittooni), avaavat koiralle jääkaapin oven jotta tämä saa syödä sen tyhjäksi, repivät roskiksen pitkin keittiötä ja ennen kaikkea tiputtelevat karvojaan joka helvetin paikkaan. Mun hienot verhot on semmosen karvapeitteen alla että jos niihin koskee voipi melkein tukehtua karvoihin.

Mutta se siitä, nyt leffan pariin ja sitten nukkumaan jännityksen saattelemana. Se voi kuulkaa olla semmonen juttu että huominen ratkaisee erittäin paljon asioita. Siis ei se kissan leikkaus vaan se ProAgrian tätin kyläily.

Palaan huomenna asiaan.

Ei kommentteja: