Tämä on nyt kohta ohi...
Siivosin pöytäni ja toimiston lattioita.
Mapitin käsittämättömät määrät paperia.
Neuvoin noita kahta kuinka hommat hoidetaan.
Vähän on semmonen haikee fiilis.
Pelottaakin aika tavalla.
Mitä jos käykin niin ettei sitä rahaa tule mistään? Mitä jos en löydä uutta työpaikkaa? Mitä? Mitä? Mitä? Ai niin eihän mun pitänyt jossitella. Se mitään auta....
No, tästä noustaan vielä. Keinolla millä hyvänsä.
Kun nyt tuo päivähoitotoimisto ihan vähän joustais vaikka tiedän kyllä mikä tilanne täällä on. En haluaisi menettää tuota hoitopaikkaa. Laps on täysin ihastunut siihen paikkaan ja se hoitotäti on ihastunu lapseen. Miksi mennä sekottamaan hyväksi havaittuja rutiineja.
Sukulaisetkin laittaa hanttiin. Pitävät mun taloa varastonaan. PRKL. Nyt loppus, sanon mä.
Tämä loppuviikon ihmettelen ja ens viikolla laitan hihat heilumaan. Ai niin pitäis tuo kämppäkin irtisanoa, ja ihan vähän tehdä sinnekin remonttia... *kiitos koirat*
Nyt alkaa uusi elämä. Lomautettuna omakotitaloasujana. Aika huikea yhdistelmä....
HUI!!!!!!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti